Syksy

Oli tossa Mädin kanssa lounaalla juttua, että prkl ku Mäksän kotisivujen päivitystahti on hidastunut merkittävästi. Noh, sivulauseessa totesimme, että ei se meitin omien blogijuttujen tuottaminenkaan niin hirveän säännöllistä ole. Syynähän on pääasiassa se, että ei ole mitään kerrottavaa. Toiseksi tää opiskelijaelämä on taas pitkästä aikaa niin hetkistä ettei oikein ehdi. Kaikenlaista raporttia ja harkkatyötä pitää olla tekemässä jatkuvalla syötöllä. Nyt on kuitenkin 25-manna niin lähellä, ettei millään pysty keskittymään mihinkään koulujuttuihin. Tälläiselle perusvatussillehan 25-manna kuuluu kauden päätavoitteisiin. Taitaa jännittääkin kun tänään intervallereissa oli pakki niin sekaisin, ettei juoksu oikein kulkenut. Mut niin oli Mädilläkin, joten totesimme sen johtuvan kouluruuasta. Onneks tässä on vielä pari päivää aikaa vedellä supertäsmäreenejä ja ravistella pohkeita.

Advertisement

Kesä

Jonkin verran on tainnut joessa virrata vettä edellisen päivityksen jälkeen. Suunta ei kyllä ole merkittävästi muuttunut. Nyt elellään jo elokuuta ja vielä ois neljä viikkoa töitä. Sitten onkin edessä paluu Jyväskylään ja opiskelujen pariin. Lupaavasti alkanut suunnistuskausi loppui taas liian aikaisin. Testijuoksuennätykset ja parit hyvät kisajuoksut ovat muisto vain. Siitepölyallergiat alkoivat syödä kuntoa jo toukokuun puolessa välissä ja samaan syssyyn kajahti nilkkakin taas kerran.

Mut ei meillä näitä ruveta suremahan. Jos ei pysty urheilemaan niin pitää nauttia kesästä muilla tavoilla. Ja niin olen myöskin tehnyt mm. mökkeilyn, jokilaivailun ja ruisrockin merkeissä. Viime viikonloppuna otin pitkästä aikaa tuntumaa suunnistukseen oikeissa suunnistusmaastoissa. Kyseessähän oli Ankkurin leiri Kolilla ja Juuan priimoissa maastoissa. Varovaista oli meno ja suunnistuskin tökki aika ajoin, mut siitä se taas lähtee.  Täytyy nyt kattella mitä syksy tuo tullessaan. 25-mannassa olen ainakin viivalla ja mikä jottei muuallakin jos nilkka toimii.

Kunnes joet muuttaa suuntaa

Otin jo tänään askeleen kohti ensi syksynä jatkuvaa opiskelijaelämää. Pidin puhelinpalaveria ohjaajan kanssa aiheesta maisteriopinnot. Tein myös hieman suunnitelmia tulevista kursseista. Työnsarkaa on vielä riittämiin, mutta eiköhän meikästäkin vielä maisteri leivota. Odotan oikeastaan jo innolla tulevaa lukuvuotta. Sitä ennen on tietysti taas työstettävä neljän kuukauden kesätyöt.

Töiden alkaminen tarkoittaa jälleen sitä, että harjoituskerrat per viikko jäävät varmaankin noin neljään. Tietysti pyörällä töihin ja muut hyötyliikunnat siihen niin eiköhän sitä taas jonkinlainen tikki säily 25-mannaan ja Småkkeen. Nyt keväällä tikki oli muuten kohdillaan vielä viikko sitten, mutta Siljarasteilla olin fyysisesti aivan lahna. En tiiä oisko taas jotain siitepölytouhuja. Nilkkaakin joutuu varomaan, mut ei se ole vielä ongelma. Jos suunta ei muutu niin voihan suunnistusta harrastaa kuntorastien 4km radallakin.

Vandraren

On tullut aika hengähtää hetki kotimaisemissa. Viimeisen parin kuukauden aikana olen ollut reissussa reilut viisi viikkoa. Tammikuussa leireiltiin Ylläksellä hiihtäen ja Helmikuussa Espanjassa suunnistaen. Välissä käytiin Jämillä hiihtelemässä ja tämän kuun alussa vietin vielä viikon Ylläksellä. Kyllä leirielämä aina kotiolot voittaa. Mistään supersatsauksesta ei kuitenkaan ole kyse. Tietysti harjoittelua on kertynyt mukavasti, mutta pääasiassa rennosti nautiskellen ilman tarkkoja suunnitelmia.

Hiihtokelit ovat olleet etelässäkin siinä määrin kohdallaan, että suap nähä miten suunnistuskauden alun käy. Kuukauden päästä pitäisi jo olla juoksemassa Kevätyönviestiä. Tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta tällä hetkellä. Kevätyötä ennen on luvassa vielä perinteiset kevätleirit Ruotsissa ja sithän se kausi jo alkaa.

Tänään

Avasin tänään hiihtokauden.  Oli muuten pelkkää priimaa. En muista milloin olisin viimeksi täällä Turun suunnalla hiihtänyt joulukuussa. Toisaalta totuin Jyväskylässä liian hienoihin keleihin, joten en ole jaksanut täällä tahkota parin kilsan jäistä latua ympäri. Nyt latu oli kunnossa ja hiihto tuntui hyvältä.

Hiihtelin kevyesti tunnin pertsaa ja toisen tunnin vapsua. Tekniikka kumpaankin tyyliin oli alusta asti kohdallaan. Siis enhän mä oikeesti osaa hiihtää, mut näin niin kuin omaan tasoon nähden. Näyttää siltä, että kelit säilyvät ainakin joulun yli, joten eiköhän tästä ihan hyvän hiihtokunnon saa kehitettyä tammikuun puoleen väliin mennessä. Silloin on tarkoitus suunnata Ylläksen maisemiin pariksi viikoksi hiihtelemään.

Oot voimani mun

Syksyn työrupeama alkaa olemaan päätöksessään. Oli pakko vähän kerätä massia ja massaa, jotta pystyisi keväällä taas urheilemaan ja vähän opiskelemaankin. Muutamia työviikkoja joudun tekemään toki keväälläkin, koska opintotukea alan nostaa vasta ensi syyskuusta alkaen. Tarkoitus on nimittäin joskus saattaa opinnotkin päätökseen.

Fyysinen vire on parhaillaan vähän samanlainen kuin yleensä kesätöiden jälkeen. Läski ja väsynyt. Lenkillä kun ei oikein työpäivien jälkeen jaksa käydä, ei vaikka miten haluaisi. Testijuoksussa jaksoin läpsytellä lähes neljän vauhtia ja viime viikonlopun leirillä ei oikein jalka noussut raskaassa maastossa.

Kevät näyttää kyllä mielenkiintoiselta, mutta kerron siitä myöhemmin kunhan suunnitelmat selkiytyvät.

Ei lähe yhtään

Oon monta kertaa viime viikkoina avannut tän kirjoitusmoodin, mut en oo keksinyt mitään juttua. Enkä keksi nytkään. Voishan sitä kertoa kaikista kisoista ja tapahtumista mitä tässä parin kuukauden aikana on ollut. Olihan siinä 25-mannat, Småkket ja NSM:t ja muut. Mut ne on nyt jo olutta ja menyttä.

Leirikin oli tässä viikonloppuna. Kovin isolla panoksella en ollut mukana, mutta huomasin kuitenkin, että jottan tarttis tehä. En oo varsinaisesti huonossa kunnossa, mutta motivaatio ja suorituskyky ovat hieman kadoksissa. Reissaaminen ja erinäiset kekkerit ovat vähän verottaneet elimistön vireystilaa.

Mut joo, nyt pitää rauhoittua ja alkaa kohentamaan fiilistä. Onneksi treenikalenteri on täynnä ohjelmaa ja juhlimiskalenterissa on seuraava merkintä vasta kuukauden päästä, jos silloinkaan.

 

Aamun hiljainen hetki

Tänään aamulla 5.50 kellon soidessa lyhyiden ja heikkojen yöunien jälkeen olo oli äärimmäisen huono. Väsytti, vitutti ja kurkku oli kipeä.

Ennen keskarin karsintaa uskoin vielä ihmeeseen, mutta ei. Ei tällä nilkalla juosta tosissaan kisaa. Hölkkäkävelyksi meni ja samalla lopullinen päätös viestin väliinjättämisestä varmistui. Samalla tiesin, että 25-mannaprojektin päätös ei tule toteutumaan suunnitellussa laajuudessaan. Betonissa kävin jolkottelemassa Kivelän seurana. Pummattiin aika härskisti alkumatkasta, mutta lopussa tunsin vanhan, vuosia kateissa olleen otteen suunnistukseen kumpuavan jostain. Viestissä olisin päässyt hienossa paikassa maastoon. Äijät edellä juoksivat mahtavasti, mutta nyt viesti jouduttiin jättämään kesken. Harmittaa sekin.

Aamun viileydessä työmatkalla mietin paljon asioita. Yksi oli se, että suunnistus on kivaa ja mä haluan viivalle.

Tämä on syksy

Kesä alkaa olemaan vaihtunut syksyksi ja onkin taas aika kirjoitella jotain kuulumisia tännekin. Kesähän meni aika pitkälti lomaillessa, mutta nyt olen jo muutaman viikon ajan ollut töissä. Töitä näyttäisi riittävän ainakin vuoden loppuun asti. Sitten kattellaan taas mitä tehhäään. Opiskelut on nyt Jyväskylän osalta jäissä, mutta ajattelin toki käydä joitain kursseja Turun avoimessa yliopistossa.

Suunnistuskausi katkesi nilkan hajoamiseen Jukolan jälkeen. Kortisonihan ei auttanut, joten röntgenissä pitäisi käydä. Olen vähän pitkittänyt röntgeniin menoa, koska en halua/uskalla kuulla tuomiota eikä tässä toisaalta olisi oikein aikaakaan mihinkään leikkauksiin tms. Ehkä joulukuussa sitten. Jalalla pystyy kuitenkin juoksemaan hyvin tasaisella, mutta maastossa aika huonosti.

Aion toki hölkkäillä tässä vielä muutamat kisat, joista seuraavana SM-keskimatkan karsinta. Eikä 25-mannaa, Småkkea ja NSM:ia voi jättää väliin. Näissä mennään vaikka jalka paketissa. Syksy on muutenkin aina parasta aikaa kun kelit viilenee ja siitepölyt häviää. Tuntuu jopa, että juoksu silloin tällöin kulkee:)

Nyt kävi näin

…tai ei nyt vielä varsinaisesti mitään käynyt, mutta pahaa pelkään. Nilkkavammojahan on aina ollut ja mennyt, mutta tämä uusin ei ottanut asettuakseen. Helpommalla ois varmaan päässyt jos ois perinteinen nivelsidevenähdys eli nilkka ois taittunut sivuttaissuunnassa. Sellaisen vois vielä hoidella nilkkatuella tahi teippauksella, mutta tää on nyt sellainen, että jalkaterän taittuessa äkillisesti ylöspäin iskee järjetön kipu. Käytännössä jokaisella suunnistuskerralla tai maastolenkillä jossain vaiheessa astun hieman huonosti kiven tai puunjuuren tms. päälle ja silloin sattuu kovaa.

Kävin nyt sitten näyttää tuota rikkinäistä nilkkaa Hernikselle ja kortisonithan sinne lyötiin. Jotain tulehdusta siellä on ja luut kolisee yhteen kun nilkka taittuu ylöspäin. Toivottavasti tokenee kortisonilla, koska muuten lähdetään kuvaamaan ja kattomaan josko siellä ois hieman ylimääräistä rustottumaa ynnä muuta roinaa.

Torstaina hyppään pyörän satulaan ja ensi viikolla kokeilen juoksua maastossa. Sitten nähdään mihin suuntaan tässä ollaan menossa.