Niin kaunis on hiljaisuus

Hiphei, vihdoinkin kausi on ohi. Småkkerissa oli hauskaa kuten aina, vaikka itse kisa menikin heikohkosti. Selitellä voisi vaikka parin viikon flunssalla, nilkkavammalla jne, mut en mä siihen lähde. Nyt laitetaan pöytä puhtaaksi ja levätään fyysinen ja henkinen puoli kuntoon. Jossain joulukuun tienoilla voi taas kaivaa lenkkarit kaapista tai mielummin sukset jos hiihtäminen on mahdollista.

Viime keväänä tein testijuoksuennätyksen ja olin muutenkin hyvässä vauhdissa, omaan tasoon verrattuna siis. En näe mitään syytä miksen toistaisi sitä taas ensi keväänä ja oishan se mukavaa jos jaksaisi tällä kertaa Jukolaan asti. Viime kevään kaltaista leirisettiä ei nyt ole luvassa, koska opiskelut vaativat säännöllistä läsnäoloa. Mutta tosiaan en mä mistään suunnitelmista vielä tiedä, kattellaan joulukuussa mitä valmentaja sanoo:)  Työnsarkaa uudella koutsilla ainakin riittää kuten Suikkasella konsanaan Tepsissä.

Advertisement