Aamun hiljainen hetki

21.09.2009

Tänään aamulla 5.50 kellon soidessa lyhyiden ja heikkojen yöunien jälkeen olo oli äärimmäisen huono. Väsytti, vitutti ja kurkku oli kipeä.

Ennen keskarin karsintaa uskoin vielä ihmeeseen, mutta ei. Ei tällä nilkalla juosta tosissaan kisaa. Hölkkäkävelyksi meni ja samalla lopullinen päätös viestin väliinjättämisestä varmistui. Samalla tiesin, että 25-mannaprojektin päätös ei tule toteutumaan suunnitellussa laajuudessaan. Betonissa kävin jolkottelemassa Kivelän seurana. Pummattiin aika härskisti alkumatkasta, mutta lopussa tunsin vanhan, vuosia kateissa olleen otteen suunnistukseen kumpuavan jostain. Viestissä olisin päässyt hienossa paikassa maastoon. Äijät edellä juoksivat mahtavasti, mutta nyt viesti jouduttiin jättämään kesken. Harmittaa sekin.

Aamun viileydessä työmatkalla mietin paljon asioita. Yksi oli se, että suunnistus on kivaa ja mä haluan viivalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: