Tänään aamulla 5.50 kellon soidessa lyhyiden ja heikkojen yöunien jälkeen olo oli äärimmäisen huono. Väsytti, vitutti ja kurkku oli kipeä.

Ennen keskarin karsintaa uskoin vielä ihmeeseen, mutta ei. Ei tällä nilkalla juosta tosissaan kisaa. Hölkkäkävelyksi meni ja samalla lopullinen päätös viestin väliinjättämisestä varmistui. Samalla tiesin, että 25-mannaprojektin päätös ei tule toteutumaan suunnitellussa laajuudessaan. Betonissa kävin jolkottelemassa Kivelän seurana. Pummattiin aika härskisti alkumatkasta, mutta lopussa tunsin vanhan, vuosia kateissa olleen otteen suunnistukseen kumpuavan jostain. Viestissä olisin päässyt hienossa paikassa maastoon. Äijät edellä juoksivat mahtavasti, mutta nyt viesti jouduttiin jättämään kesken. Harmittaa sekin.

Aamun viileydessä työmatkalla mietin paljon asioita. Yksi oli se, että suunnistus on kivaa ja mä haluan viivalle.

Tämä on syksy

12.09.2009

Kesä alkaa olemaan vaihtunut syksyksi ja onkin taas aika kirjoitella jotain kuulumisia tännekin. Kesähän meni aika pitkälti lomaillessa, mutta nyt olen jo muutaman viikon ajan ollut töissä. Töitä näyttäisi riittävän ainakin vuoden loppuun asti. Sitten kattellaan taas mitä tehhäään. Opiskelut on nyt Jyväskylän osalta jäissä, mutta ajattelin toki käydä joitain kursseja Turun avoimessa yliopistossa.

Suunnistuskausi katkesi nilkan hajoamiseen Jukolan jälkeen. Kortisonihan ei auttanut, joten röntgenissä pitäisi käydä. Olen vähän pitkittänyt röntgeniin menoa, koska en halua/uskalla kuulla tuomiota eikä tässä toisaalta olisi oikein aikaakaan mihinkään leikkauksiin tms. Ehkä joulukuussa sitten. Jalalla pystyy kuitenkin juoksemaan hyvin tasaisella, mutta maastossa aika huonosti.

Aion toki hölkkäillä tässä vielä muutamat kisat, joista seuraavana SM-keskimatkan karsinta. Eikä 25-mannaa, Småkkea ja NSM:ia voi jättää väliin. Näissä mennään vaikka jalka paketissa. Syksy on muutenkin aina parasta aikaa kun kelit viilenee ja siitepölyt häviää. Tuntuu jopa, että juoksu silloin tällöin kulkee:)