Uinuva aurinko

21.06.2009

Jukolan jälkeen olo sen verran hapokas, että otin kuluneen viikon aika pitkälti levon kannalta. Kävin pari kertaa lenkillä ja kertaalleen suunnistamassa. Ei muuten kulkenut mihkn. Juhannukseen varasin mukaan sitten perussetit eli monta kassia ruokaa ja useita tölkkejä juomaa. Mukavassa porukassa tuli taas rentouduttua monin eri tavoin. Sää nyt oli aivan prseestä, mut voihan sitä mölkkyä heitellä terassiltakin ja yhteislauluhan lähtee komiasti karaokelaitteiston avulla.

Ensi viikolla alan kokeilla taas urheilemista. Pitäs varmaan syyäkkin vähän kevyemmin, koska nyt on aika läski olo. Kilpailutaukoa tullee vähän, mutta muutaman välietapin kautta suuntaan kohti syksyä ja trikookelejä. Ensin kuitenkin nautiskelen kesästä harjoittelun merkeissä.

Jukolassa

14.06.2009

Jukola ei nyt mennyt oikein putkeen. Tuloksista voitte katsoa ajan ja sijoituksen. Itse en jaksa. Ajattelin, että Jukolasta olisi hauska kirjoitella kunnon kisaraportti, mutta nyt sellaiseen ei ole kyllä mitään aihetta. Toisaalta en matkan varrelta paljoa muistakaan, koska taivalsin suurimman osan matkasta hämärän rajamailla. Jo edellispäivien verryttelylenkeillä ja kisan alkuverryttelyssä tunsin, että kaikki ei ole kohdallaan. Epäilen, että en ollut palautunut maratonista ja saattoi NOC-järjestelytkin viedä hieman voimia.

Kisan alusta asti hengitys oli tosi vaikeaa ja jalat tuntuivat raskailta. En kyennyt juoksemaan edes normaalia VK-vauhtia. Matkan varrella tein pari isompaa virhettä ja muutaman pienen. Pari kilometriä ennen maalia alkoivat energiat loppua, ja oli jopa käveltävä muutama ylämäki. Onneksi juomarasteja oli tiheään. Turha edes mainita miten pettynyt olen tähän taaperrukseen. Ensi viikolla lepään kunnolla ja sitten alan harjoitella syksyn koitoksia varten.

Tukholma

08.06.2009

Matkustimme Tukholmaan perjantaina päivälaivalla. Päivälaivailu on muuten melko tuskaista touhua, onneksi sitä ei tarvitse kovin usein harrastaa. Stadsgårdenista otimme taksin alle, ja matkustimme Östermalmin urheilukentälle hakemaan kilpailumateriaaleja ja syömään pastaa. Siitä sitten sujuvasti metrolla majoitushostelliin, joka osoittautukin hyväksi mestaksi ajatellen tulevia reissuja Tukholmaan. Ei muuta kuin unta palloon. Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Aamupalan jälkeen siirryimme metrolla kisapaikalle odottelemaan starttia. Lämpötila huiteli melkoisen korkeita lukemia. Lähtöalueella seisoskellessa olo oli jo melko tuskainen. Tarkoituksena oli lähteä liikkeelle fiiliksen mukaan ilman mitään tarkempia vauhtisuunnitelmia.

0-5km

Läksin 3.15 loppuaikaan tähtäävän jäniksen perään. Vauhti tuntui rennolta ja juoksu jopa hyvältä. Ainoa häiritsevä tekijä oli kuumuus, varsinkin kun yhtään hellelenkkiä en ollut tehnyt. Isossa porukassa meinasin missata ekan juomapisteenkin.

5-10km

Rennon alun jälkeen alkoi ahdistaa aika vahvasti. Kilometritolpat vaihtuivat turhan hitaasti ja oikean jalan säären etuosaa sekä pohjetta särki ikävästi. Juoksin kuitenkin 3.15-jänisten edellä. Matkamusiikkina Suvivirsi koulujen päätöksen kunniaksi.

10-15km

Juoksuvire vaihteli koko ajan. Välillä sain oikeinkin hyvän rytmin päälle, mutta välillä en osannut juosta lainkaan. Aloin miettiä pääsenkö tänään maaliin asti. Päätin juosta ainakin puolimatkaan, koska siitä olisi lyhin reitti hypätä sivuun.

15-21,1

Taistelu jatkui, välillä kulki hyvin ja välillä huonosti. Onneksi puolikkaan kohdalla kulki, joten päätin jatkaa matkaa. Lauleskelin aikani kuluksi Ruotsin kansallislaulua.

21,1-25

Avoimella niityllä auringonpaahteessa kuvittelin oikeasti, että tänään en pääse maaliin, vaikka kuinka haluaisin. Päätin jatkaa matkaa niin kauan kuin jalat kantaa. Keskeytys ei olisi häpeä, mutta en silti halunnut luovuttaa.

25-30km

Aloin katsella sopivaa keskeytyspaikkaa, mutta onneksi sellaista ei löynyt. Yleisöä oli jatkuvana nauhana reitin varressa. Mietin ennen lähtöä saamiani tsemppausviestejä, ja päätin että maaliin on päästävä, vaikka kävellen. Itseruoskinta oli siinä määrin kovaa, että itku meinasi tulla.

30-35km

Pian 30km jälkeen oli pakko ottaa ensimmäiset kävelyaskeleet. Reidet olivat niin kipeät, että juoksusta ei tullut enää mitään. Hölkkäilin silloin tällöin muutamia satoja metrejä ja välillä vaihdoin kävelyyn. Suoraan sanottuna vitutti aivan törkeästi. Miten voi mies olla niin heikko, ettei asvalttijuoksua kestä.

35-40km

Henkisesti alkoi hieman helpottaa. Nyt tiesin, että pääsisin maaliin. Ehkä jopa juosten. Reisien kramppailu oli kyllä sitä luokkaa, että piti hieman varoa askeleitaan. Tokolan Jussi vaimoineen tuli ohi ja vaihdettiin siinä kuulumisiakin.

40-42,195km

Viimeiset pari kilsaa pystyin juoksemaan ilman kävelytaukoja. Stadionilla oli taas tunnelmaa, mutta itse halusin mahdollisimman nopeasti maaliin ja kotiin häpeämään. Loppuaika 3.28.15 ei anna aihetta riemuun. Sitten olen tyytyväinen kun tunnit merkitään kakkosella. Näillä reenimäärillä ja 30 asteen lämmössä sitä ei kyllä saavuteta, mutta ehkä vielä joskus.

Kisan jälkeen hain varusteet säilytyksestä, ja heittäydyin selälleni tekonurmelle. Hetken päästä oli niin paha olo, että oli pakko siirtyä varjoon. Oksu kutitteli jo kurkkua, mutta pysyi kuitenkin sisällä. Tombakin soitteli ja kyseli koska lähdetään satamaan päin. Hetken luulin kärsineeni tappion, mutta mies olikin heittänyt kesken puolessa välissä. Matka Vikingterminaleniin sujui tuskaisissa merkeissä. Onneksi viimein Slussenilla bussia odottaessa kykenin syömään ja juomaan. Laivalla otettiin muutamat oluset ja katsastettiin Humppiksen meininkiä. Fiilis oli jo hieman parempi. Uni tosin ei meinannut tulla millään.

Matkalla Tukholmaan

02.06.2009

Viime kesänä O-ringenin paluumatkalla katteltiin Amorellan kannelta Djurgårdenin suuntaan. Aurinko paistoi ja olut oli kylmää. Siinä tuli mieleen, että pitäisköhän vielä joskus käydä näyttämässä Tukholmalle miten juostaan. Seuraavalla viikolla ystäväni Roimelan Tomba soitteli ja kyseli lähtisinkö taas juoksemaan Tukholman maratonia seuraavana keväänä. Kauaa en miettinyt ja siinä vaiheessa ajatus tuntui kovin hyvältä.

Tuli syksy ja tuli talvi. Syksyllä reeni ei maistunut eikä se maistunut vielä joulukuussakaan. Tammikuun alussa kuitenkin tartuin härkää sarvista. Tein hienot suunnitelmat paperille. Nousujohteista harjoittelua maaliskuun loppuun asti, kuitenkin enemmän suunnistukseen keskittyen. Tarkoitus oli ensin ottaa paikka raudanlujasta Tiomilan ykkösjoukkueesta. Tiomilan jälkeen suunnitelmana oli siirtää harjoittelua asvaltille ja juosta pitkät lenkit sekä vetoreenit asvaltilla.

Maaliskuun loppupuolelle saakka mentiinkin aikataulussa, ja kunto oli kohdallaan. Sitten kävi taas niin, että pelasin itseni ulos joukkueista. Eihän siinä toki olisi oikeasti ollut edes mahdollisuuksia, mutta en pystynyt kunnolla edes yrittämään. Tiomilan jälkeen kärsin flunssan eikä maratonharjoittelu muutenkaan ottanut tuulta alleen. Muutamat pitkät lenkit työstin Tomban kanssa, mutta muuten asenne oli hieman kadoksissa. Siitepölykausikin oli alkanut, joten kulkukin oli aivan surkea.

Viimeiset pari viikkoa ennen itse tapahtumaa yritin vain pelastaa sen mitä pelastettavissa oli. Palauttelin ja tein muutamia kovia treenejä. Tiesin, että kunto ei ole huono, koska tammikuusta maaliskuuhun olin treenannut hyvin. Uskoin, että pystyn helposti parantamaan kolmen vuoden takaista aikaa.  Tankkaus onnistui mielestäni hyvin ja kaikki vaikutti päällisin puolin olevan kohdallaan. Päätin lähteä nautiskelemaan kesäisestä Tukholmasta.